Kiuruvesi sijaitsee Ylä-Savon luoteisnurkassa, ja sitä erottavat suuret vedenjakajaselänteet Maanselkä ja Suomenselkä Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjanmaan seuduista.

Kiuruveden korkeimpia paikkoja ovat pohjoisessa Mustamäki (220 m) ja Pihlajamäki (207 m), lounaisosassa toinen Pihlajamäki (206 m) ja Mikkolanmäki (201 m).

Suomenselän alue 

Kiuruveden pohjoisosa on karua, ylävää ja suhteellisen tasaista Suomenselän seutua. Soita on runsaasti ja niiden halki luikertelee puroja ja latvajokia yhtyen harvakseltaan järviksi. Asutus on melko harvaa. Kylät ovat sijoittuneet soiden keskeltä nouseville mäkien harjanteille. Itäsuomalaista mäkiasutusta edustavat Pihlajamäki ja Lapinsalo sekä Heinäperän erikoinen kumpumoreenialue.

Jälleenrakennuskausi synnytti turve- ja suoperäisille maille oman laakean asutusmaisemansa Tihilänkankaalle, Lahnasille, Lahnajoelle, Remesjoelle, Korpijoelle ja Jokelaan. Kylistä muodostui rakenteeltaan ja tiestöltään suoraviivaisempia ja säännöllisempiä kuin perinteinen asutus.

  Koskenjoki (kuva Ari Ruotsalainen)

Koskenjoki edustaa Pohjois-Savossa harvinaista, pohjalaisiakin piirteitä omaavaa joenvarsikylää, jossa viljelyn kannalta edulliset rantamaat on raivattu pelloiksi ja asutus on paikoin harvakseltaan ylempänä rannan suuntaisesti sijaitsevan tien varressa, paikoin tiiviisti lähellä joen rantaa. Koskenjoki on maakunnallisesti arvokas maisema-alue.

Itäinen Järvi-Suomi 

Kiuruveden keski- ja eteläosien vesireittien ympäristöt ovat tiheimmin asuttuja. Näillä keskeisillä alueilla maisemaa hallitsee maatalousmaisema. 15 % kunnan pinta-alasta on peltoa.

Kiuruveden eteläosa kuuluu pääosin Itäisen Järvi-Suomen maisemamaakuntaan. Maisemalle on tyypillistä vesien runsaus. Kylät ovat melko väljiä ja hajanaisia. Kylän talot pihapiireineen ovat samalla aukealla säännöllisten välimatkojen päässä toisistaan rannoilla, mäillä ja vaaroilla. Järviseudun kylät hahmottuvat yleensä laajoina, avointen rantapeltojen ja vedenselkien yhdistäminä näkyminä.

Kiurujärven rannan vanhin asutus on sijoittunut ylemmäksi rannasta, pellon ja metsän rajavyöhykkeelle. Rantaan johtavat koivukujat osoittavat vesireitin toimineen tärkeänä kulkuväylänä. Ryönänjoen erityispiirteenä ovat monet varhaisen teollisuus- ja yritystoiminnan jäänteet. Kylällä toimi aikoinaan kolme mylly- ja sahalaitosta, kylämeijeri, nahkuri, käräjätupa, kulkutautisairaala ja tiilitehdas.

Niemiskylä on maakunnallisesti merkittävää maisema-aluetta. Kylän viljelyaukea on Ylä-Savon suurimpia yhtenäisiä viljelyalueita. Kylä on tunnettu 1500-luvulta lähtien ja edustaa vanhinta pysyvää asutus- ja viljelykerrostumaa. Loivat, vehmaat rantapellot ja rantaniityt puustoineen ja maatilojen pihapiireineen muodostavat laaja-alaisen, edustavan kulttuurimaisemakokonaisuuden.

Rytkyn seutu on maastoltaan kumpuilevaa ja vaihtelevaa, jossa luoteesta kaakkoon kulkevat selänteet, jyrkänteet ja laaksot. Asutusta on mäkien lakialueilla, selänteiden rinteillä tai laaksoissa ja rantakumpareilla. Rytky edustaa tavanomaista tiiviimpää ja maisemaltaan jyrkkäpiirteistä kylää.

  Honkaranta (kuva Ari Ruotsalainen) 

 Rytky (kuva Hannu Vallas)

Keski-Suomen Järviseutu

Kiuruveden lounaiskulma kuuluu maisemaltaan Keski-Suomen Järviseutuun. Sille ominaista ovat karut ja kirkasvetiset järvialtaat. Koivujärven kyläaluetta luonnehtii voimakkaasti metsäinen, saarinen ja maisemaltaan pirstaleinen Koivujärvi. Rantapeltojen ja –laidunten maisemaa on niukalti.

 Koivujärvi (kuva Hannu Vallas)

(Lähde: Kiuruveden kulttuuriympäristö ja sen hoito 2002)