Kiuruvetisten ensimmäisenä kulkureittinä olivat vesistöt. Merkittävin reitti meni Kiuruveden kirkolta Kiurujärveä pitkin Kiurujokeen ja siitä Haapajärveen sekä edelleen etelään Saimaalle ja Suomenlahdelle saakka. Ensimmäisenä aluksena vuonna 1868 Kiuruvedellä vieraili pieni katoton siipiratasalus SEURA. Sen omistaja oli Iisalmelainen apteekkari Bergman.

Kiuruveden Höyryvenhe Oy:n säännöt vahvistettiin 4.10.1901, perustava kokous pidettiin 6.7.1901. Höyryvene KIURUVESI aloitti liikennöintinsä Kiuruveden ja Iisalmen välillä 1902. Kansan keskuudessa laivaa kutsuttiin usein nimellä PIKKU KIURU. Alukseen mahtui 45 matkustajaa, joista peräosan salonkiin vajaat parikymmentä.

Vuonna 1906 tuli ajankohtaiseksi uuden ja suuremman laivan hankkiminen. Vanha alus siirrettiin Iisalmi - Vieremä reitille nimellä KIURU. Syksyllä 1906 saatiin uusi ja suuri laiva, senkin nimeksi tuli KIURUVESI. Laiva oli 27m pitkä ja neljä leveä, matkustajia mahtui peräti 150 ja siinä oli kaksi potkuria. Laiva sai lempinimen Iso-Hömö.

Kiuruveden laivaliikenteen kohtalonhetket alkoivat olla käsillä 1920-luvun alkupuolella. Syrjäyttäjäksi tuli uusi liikennemuoto, rautatie. Laivaliikenne loppui vuonna 1932.

Kiuruvesi mainittiin ensimmäisen kerran mahdollisena rautatiepaikkakuntana jo 1880-luvun lopulla, jolloin suunniteltiin poikittaisrataa. Rataosuus avattiiin liikenteelle vuonna 1923. Liikenne rataosalla alkoi vilkkaana. Vuonna 1925 Kiuruveden asemalta lähti noin 34000 matkustajaa. Vuosina 1930 ja 1938 lähteneiden matkustajien määrä näkyy seuraavasta asetelmasta.