Harjukatu

Taajaman ehein ja ilmeensä säilyttänyt jälleenrakennusajan pientalomiljöö. Kadulla on toistakymmentä 1947-56 rakennettua pientaloa, joista Aarne Timosen laatimia tyyppitalopiirustuksia on käytetty Harjukatu 13, 15, 19, 21 ja 25:ssä. O. A. Raution laatimia piirustuksia on käytetty taloissa n:o 1, 3, 7, 8, 10 ja 14.

Suurehkot totit rajattiin pensasaidoin ja niille perustettiin hyötypuutarhoja. Myöhemmin tontin rajoille on rakennettu autotalleja. Asuinrakennusten sisäänkäynnit on sijoitettu pihan puolelle. Kuistit ovat avoimia tai lasikuisteja. Vuosikymmenien aikana puut ovat tehneet pihatiloista suojaisia ja vehreitä.
 

Korkeakangas

Korkeakangas alkoi muuodostua 1930-luvulla, kun seurakunta antoi tontteja vuokralle halpaan hintaan ja kun rakentaminen oli vapaata. Rakentaminen oli vilkkainta sotien jälkeen. Alueelle rakennettiin pieniä mökkejä, suurin osa muualta siirretyistä vanhoista tuvista, aitoista ja riihistä. Rakentajat olivat pääasiassa raskaan työn tekijöitä, joilla ei ollut varaa rakentaa taajaman keskustaan. Alueen alkuperäiset rakennukset on 2000-luvulle tultaessa lähes täysin uusittu tai purettu.
 

Osulan risteys

Taajaman ytimeksi hahmottuva Osulan risteys muodostuu neljän kadun risteykseen: Nivankatu, Kirkkokatu, Niemistenkatu ja Asematie. Merkittävimmät rakennukset, Vanha Säästöpankki (1916/1923), Pankkila (1952) ja Kiuruveden työväen osuuskauppa (1938) antavat taajamalle tunnuspiirteensä. Kirkonkylä alkoi muodostua 1800-luvun jälkipuoliskolla risteysalueen ympärille. Risteysalue noudattelee Otto I. Meurmanin laatimaan taajaväkisen yhdyskunnan asemakaavaa vuodelta 1926. Risteysalue säilyi pitkään pääosin puurakennusten muodostamana tiiviinä kylän keskuksena, mutta sai vähitellen kaupunkimaisia piirteitä.
 

Tori

Tori alkoi muodostua nykyiselle paikalleen 1930-luvulla. Kiuruveden Torialueelle ilmestyivät ensimmäisenä laahkat eli myyntikojut. Tori oli kirkonkylän keskuspaikka. Lottakahvila rakennettiin torin eteläpäähän vuonna 1938 Rakennus toimi linja-autoasemana vuoteen 1969 saakka. 1950-luvun alussa torin läpi kulkeva liikenne ohjattiin Asemakadulle nykyiselle paikalleen.

Torin ympäristö sai nykyisen hahmonsa 1950-60-luvuilla. Osuuskassa rakensi kolmikerroksisen pankki- ja asuinrakennuksen v.1951 torin kulmalle. Torin itäreunalla sijainnut Ambro Kärkkäisen kauppakartano monine puurakennuksineen alkoi muuttua, kun kolmikerroksinen Säästötalo rakennettiin v. 1962 asuinrakennuksen paikalle ja v. 1967 yksikerroksinen tavaratalomakasiinin paikalle. Torin eteläreunalle rakennettiin 1960-luvulla terveystalo kaksikerroksisen puisen kunnantalon paikalle. Torille tehtiin myös kiinteitä myyntikojuja ja kioskeja.

Torin nykyinen ilme on v. 1989 järjestetyn arkkitehtikilpailun tulosta. Tori kunnostettiin 1990-luvun alussa arkkitehti Jari Saarnion työn pohjalta ja torin pohjoispäähän rakennettiin toritalo. Entinen linja-autoasema (lottakahvila) purettiin. Torin eteläpäässä on arkkitehti Hanna Oijalan suunnittelema esiintymislava.
 

Vanha hautausmaa

Vanha hautausmaa perustettiin v. 1762 rakenteilla olleen Kiuruveden ensimmäisen kirkon ympärille. Hautausmaan vanhin osa on kellotapulin läheisyydessä. Vanhan hautausmaan keskellä sijaitsee v. 1937 tulipalossa tuhoutuneen toisen kirkon kivijalan sisäpuolelle perustettu sankarihautausmaa. Sankarihaudan hautakivet, muistomerkit ja laueen suunnitteli arkkitehtitoimisto Harmia & Baeckman v. 1946.
 

Viskaalinmutka

Viskaalinmutkan, Nivannotkon ja Nivankadun pohjoispäässä sijaitseva yhtenäinen alue jälleenrakentamisajalta. Asuintalot noudattelevat Otto I. Meurmanin asemakaavaa. Välirauhan aikana luovutettiin ensimmäisiksi rakennuspaikoiksi Viskaalinmutka 3 ja 5. Alueella on rakennusmestari Eino Mikkosen suunnittelema kulkutautisairaala (1946), joka v. 1952 muutettiin sairaanhoitajien asunnoksi, Hoiturilaksi. Rakennuksessa toimii nyt Päiväkeskus Stoppari.