Ahola

Aholan tila on lohkottu Saukonniemen kantatilasta vuonna 1907 ja merkitty virallisesti maarekisteriin vuonna 1910. Isäntänä oli tuolloin Immanuel (Emanuel, Imma) Tikkanen. Pihapiirissä on kuitenkin asuttu jo 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta asti. Immanuel Tikkasen isä, Emmanuel Tikkanen, tuli asumaan vuosien 1874-75 vaihteessa Aholaan ja Immanuel syntyi tälle paikalle 9.12.1875.

Aholan ensimmäinen asumus on ollut pelkkä savupirtti. Se sijaitsi nykyisen asuinrakennuksen tuvanpuoleisesta päädystä muutamia metrejä etelään. 1800-luvun puolivälissä rakennettiin eloaitasta jonkin verran luoteeseen kokonaan uusi talo, joka muistutti paljolti nykyistä Aholaa. Se käsitti eteisen, sisäänlämpiävät tuvat molemmissa päissä, oletettavasti kaksi kamaria keskellä sekä nykyisen kaltaisen pitkän verannon edessä.

Asuinrakennus siirrettiin seuraavaksi nykyiselle pihamaalle salin ja puodin puoliväliin. Tässä yhteydessä siitä jätettiin pois ainakin toinen tupa. 1890-luvun alussa joko näistä poisjätetyistä osista tai rakennukselle tehdystä toisesta siirrosta on saanut alkunsa nykyinen Ahola: tupa, keittiö ja kamari ovat ainakin joiltakin osin peräisin tuosta rakennuksesta. Ensialkuun valmistui pelkkä tupa - sekin pari ensimmäistä vuotta sisäänlämpiävänä. Samaan rakennusvaiheeseen kuuluivat myös eteinen (nykyinen keittiö) ja kamari.

Seuraavassa vaiheessa 1900-luvun alkuvuosina valmistuivat tampuuri, kahveri, sali sekä veranto. Rakennusta on kengitetty muutamia kertoja. Vuonna 1932 tehtiin kengityksen yhteydessä lautavuoraus. Salin yläpuolella sijaitseva hirsinen kamari ja sinne vievät puuraput rakennettiin vuonna 1938. Tuolloin salin ja isomman kamarin sisäverhouksena olivat pahvit yläosassa ja puolipaneeli alaosassa. Yläkerran kamarin seinät oli pahvitettu kokonaan, ja kahveri oli pelkällä hirsipinnalla.

Vielä sotien jälkeen rakennus on kokenut monia muutoksia. Ensin eteinen muutettiin keittiöksi ja tupa jaettiin kahteen huoneeseen kevyillä väliseinillä. 1950-luvulle tultaessa tuvanpuoleiset savuhormit ja uunit uudistettiin. Tällöin tupaan tehtiin vielä yksi pieni huone uunin taakse. Samalla koko tupa sai pahviverhouksen. Kahveri muutettiin saunaksi parin vuosikymmenen ajaksi. 1980-luvun puolivälissä tupa muutettiin entiselleen ja sauna muutettiin takaisin kamariksi.

Pihapiirin vanhin rakennus on eloaitta 1800-luvun alkupuolelta. Asuinrakennusta vastapäätä oleva puoti on vuodelta 1873. Kivinavetan massiiviset lohkokivet ovat vuodelta 1927, ja ne on hakattu Vaakskankaalta. Asuinrakennuksen lähellä sijaitsevat kivikellari ja maakuoppa on tehty navetan kanssa samoihin aikoihin samaisista lohkokivistä.

Aittojärven aseman alue

Iisalmen ja Kiuruveden välinen rataosuus avattiin väliaikaiselle liikenteelle vuonna 1923, ja Kiuruveden ja Pyhäsalmen välinen osuus vuonna 1925. Aittojärvelle rakennettiin vuonna 1924 laiturivaihdeasema. Asemarakennukseen tulivat odotussali, toimisto, lämmin varasto, kylmä makasiini, aitta ja puuvarastot. Yläkerrassa oli kahden huoneen ja keittiön asunto. Asuinrakennus oli alkuaan kahden perheen talo. Pihapiirissä oli pieni aseman navetta ja sikapaikka. Asuintalon navetassa oli aikoinaan kaksi kahden lehmän navettaa. Saunarakennus oli kaikkien asuntojen käytössä ja siinä olivat leivintupa, pukuhuone ja sauna. Tontilla on vielä katettu kaivo vedennostolaitteineen sekä hevospuomi.

Saukko

 

Saukkoniemen tila muodostettiin isojaossa vuonna 1801. Tila jaettiin Saukkoniemeksi ja Aholaksi vuonna 1910, mistä lähtien tilalla on asunut Kanasia. Saukon tila muodostettiin vuonna 1970.

Saukon pihapiirin kahdesta asuinrakennuksesta vanhempi on rakennettu 1800-luvun alussa, toinen on 1850-luvulta. Vuonna 1935 vanhempi asuinrakennus purettiin kokonaan ja alahirsiä uusien koottiin jälleen entisiin mittoihin. Rakennukset vuorattiin vuonna 1954. Molempia rakennuksia korjattiin sisäpuolelta 1950-luvulla.

Pihapiirin puotirakennuksessa on kaksi aittaa; talliosa yläkerran heinävarastoineen on purettu pois. Pihapiiriin kuuluvat myös eloaitta ja liha-aitta, johon varastoitiin sammioihin suolatut lehmän- ja sianlihat. Tiilinavetta on rakennettu vuonna 1929 ja sauna 1958.

Tuuliaismäki

Tuuliaismäki on muodostettu isojaossa vuonna 1801. Tilalla asui 1850-luvulla Elias Toivanen. Josef Huttunen muutti paikalle 1960-luvulla. Tuuliaismäen asuinrakennus on tehty kahdessa vaiheessa. Tupa, eteinen ja kamari tehtiin 1860-luvulla. Jälkeenpäin rakennettiin kamariosa, joka purettiin perinnönjaossa vuonna 1955. Rakennus kengitettiin vuonna 1926, ja samana vuonna muurattiin uuni, jonka alaosa on tehty hakatuista kivistä. Pihapiirissä on hirsinen navetta sekä aitta ja savusauna. Peltoaukeamalla oleva riihi on rakennettu vuonna 1865.

Uudistalo

Uudistalo on lohkottu Enso Gutzeitin omistamasta Ylännemäen tilasta heti talvisodan jälkeen pika-asutuslain tultua voimaan. Asukkaat tulivat Suistamon pitäjästä. Paikalle rakennettiin ensin asuinrakennus tyyppipiirustuksilla A 15 vuonna 1946. Samana vuonna tehtiin sauna. Seuraavaksi rakennettiin hirsirakenteinen navetta vuonna 1948. Navetassa oli parsia 12 lehmälle ja pienkarjalle. Talousrakennus oli vuorossa vuonna 1950. Etäämpänä olevat puimala ja kuivaaja rakennettiin vuonna 1956. Uudistalo on rakentunut lyhyen ajan sisällä ja säilynyt tyypillisenä sodan jälkeen rakennettuna pihapiirinä.

Ylännemäki

Ylännemäen tila muodostettiin vuoden 1801 isojaossa Johan Longille ja se oli tuolloin kooltaan 926 ha. Tila jaettiin vuonna 1902, jolloin Ylännemäki siirtyi Enso Gutzeitille, ja nykyisen Ylännemäen paikka, Uudistalo, Kalle Pietikäiselle. Uudistalo siirtyi vuonna 1923 Tornator Osakeyhtiölle. Myöhemmin tila yhdistettiin vanhaan Ylännemäkeen, kun Tornator fuusioitui Ensoon. Tila säilyi puutavarayhtiöllä maatalouskäytössä. Talossa oli runsaasti työväkeä, mm. metsänvartija ja töitä johtava pehtoori. Suurin osa maista otettiin pika-asutukseen vuonna 1954, jolloin Ylännemäestä muodostettiin 11 asutustilaa.

Asuinrakennus on tehty 1800-luvun puolivälissä yhdessä vaiheessa. Huonejako on säilynyt alkuperäisenä. Enso-Gutzeitin aikana rakennuksessa oli kahden perheen asunnot. Perustusten teon yhteydessä tehtiin tuvan alle kellari hakatuista kivistä. Ikkunat ja ovet ovat 1920-luvulta.